| |
Perinteinen kainuulainen tervahauta kaivettiin multaiseen tai hiekkaiseen maahan, mielellään penkereeseen, ettei tervanlaskua varten tehtävää halsia tarvinnut kaivaa syvälle. Pohja kaivettiin suppilomaiseksi ja tiivistettiin savella ja suomudalla, jonka päälle ladottiin vielä kuusen parkista tehdyt "koskuet". Haudan pohjalta lähti puusta tehty putki eli "piippu", jota pitkin terva laskettiin halsissa olevaan tynnyriin. Tervaspuut eli "särökset" ladottiin säteettäisesti haudan pohjalle tasapohjaisen padan muotoiseksi keoksi, joka peitettiin turpeilla. Aivan haudan laelle kannettiin vielä multaa tiivistämään turvekerrosta. Haudan alareunaan jätettiin sytyttämistä varten peittämätön kaista, joka hiiltämisen päästyä kunnolla alkuun sitten myös peitettiin turpeilla. Palamista valvoi hautamestari eli "lotnikka" , joka tekemällä sopiviin kohtiin ilmareikiä tai sulkemalla niitä varmisti, että palaminen eteni tasaisesti eikä tuli päässyt ryöstäytymään tai ettei palamisen aiheuttama paine heittänyt turpeita haudan päältä metsään. Parin kolmen vuorokauden päästä tervaa alettiin laskea tynnyreihin. Normaalin, noin 50 tynnyrin kokoisen haudan polttaminen kesti viikon verran.  Tervahaudan latominen käynnissä Hyrynsalmen Moisiovaarassa v. 1998 ©Tarmo Heikkinen Halkileikkaus tervahaudasta | | | | | | | | | |
|
